Eläkejärjestelmä ja vanhushuolto EU-kriteereiksi uusille jäsenmaille!

Perjantai 15.5.2009 klo 23:23 - Matti Hölsä

EU on yhteisö, joka laajenee koko ajan. Uusia jäsenmaita on jonoksi asti, ja koko ajan käydään keskustelua laajenemisen ehdoista ja mielekkyydestä.

Tästä laajenemisen mielekkyydestä voi sanoa, että mitä enemmän mukaan saadaan maita, sen parempi. EU on toteuttaa periaatteita ja käytäntöjä, joiden avulla on saavutettu ennen näkemätöntä hyvinvointia ja vakautta.

Laajenemisessa on mielestäni kuitenkin suuri varaus: tulijoiden on oltava valmiita noudattamaan yhteisön kirjoitettuja tai muuten voimassa olevia kriteereitä. Demokraattinen hallinto, hallinnassa oleva talous, ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat useimmin esillä.

Erityisesti suurissa EU-maissa tapahtuu väestörakenteessa muutos, jota ei ennen ole nähty, eli väestö ikääntyy. Tämä trendi on sama koko läntisessä Euroopassa. Sitä mukaa kun uudet jäsenmaat, joiden talous on vielä kehittymässä, saavat lisää vaurautta, on nilläkin jollain aikavälillä edessä sama ikääntyminen.

EU-kriteereihin pitää nopeasti saada mukaan vaatimus oikeudemukaisesta eläkejärjestelmästä, joka takaa työelämästä poistuville kohtuullisen toimeentulon. Näin taataan turvattu ja ihmisarvoinen elämä ikäntyneille. Kriteerin voisi täyttää eläkelainsäädäntö, joka takaa eläkkeet.

Toinen ikääntymisen vaatima EU-kriteeri on toimiva laeissa määritelty vanhushuolto. Tämänkin tarkoitus on ulottaa ihmisoikeudet kaikkiin ikääntyneisiin riippumatta esim. perheestä ja suvusta. Nämähän koetaan monissa kehittyvän talouden maissa "eläketurvaksi".

Hyvänä esimerkkinä on pohjoismainen malli. Meillä on toimiva eläkejärjestemä ja toimiva vanhushuolto - tosin molemmissa on parannettavaa, mutta kuitenkin.

Tätä mallia voidaan käyttää näiden uusien kriteerien laadinnassa ja arvioinneissa.

Uhkaavatko palvelujen säästöt Helsinkiä?

Maanantai 20.10.2008 - Matti Hölsä

Helsingin Sanomat selvitti kuntien taloudellista tilannetta. Yhteeveto oli, että suurin osa maamme kunnista - Helsinki mukaan luettuna - pärjää taloudellisesti kohtalaisesti. Jotkut kunnat taas ovat oikeasti rahapulassa.

Jutun otsikossa kerrottiin, että palvelujen karsiminen on uusilla valtuutetuilla edessä monessa kunnassa.

Hei, miten se on näin tulkittava? Kyllä minä luin aineistoa niin, että kunnat ovat aika hyvässä hapessa noin pääsääntöisesti.

Jos ajatellaan tätä hyvää Helsinkiämme, on tilanne oikeasti se, että rahaa meillä on ihan kohtuullisesti. Viime vuonna talous oli yli 300 miljoonaa ylijäämäinen.

Eli meillä on varaa muun muassa parempiin vanhuspalveluihin. Jos valtuustossa päättäjät näin haluavat.

Tämä tarkoittaa sitä, että yhdenkään vanhuksen ei tarvitse maata märissä vaipoissa ja odottaa kotihoitajaa, jonka aika on buukattu liian täyteen. Yhdenkään nuoren mielenterveyspotilaan ei tarvitse jäädä ilman kunnon hoitoa. Yhdenkään pienituloisen ai tarvitse jäädä ilman hammashoitoa. Ja niin edelleen.

Mistä kaikki sitten kiikastaa? No siitä, että valtuustossa päättäjien asenteet ovat liian kovia ikääntyneitä, sairaita, syrjäytyneitä ja myös nuoria kohtaan. Puhutaankin kuulemani mukaan "niistä". 

Helsinki on ainoa metropolimme, josta olemme syystäkin ylpeitä. Olemme myös esimerkkinä muille. Siksi täällä täytyy antaa arvo kaikille ja huolehtia, ettei ainakaan synny uusia syrjäytyneiden ryhmiä.

Helsingin talous on siis tällä hetkellä vahva. Jos ja kun talouselämä alkaa hiljentyä, on palveluissa entistä vahvemmin keskityttävä niihin, joiden avulla tuetaan heikoimpien selviytymistä arjesta. Vahvat ja varakkaat selviavät aina.

Rahaa ja resursseja on suunnattava tasapuolisesti myös sinne, jossa nillä saadaan eniten hyötyä ihmisille, kaupunkilaisille.

Emme pelkää Valtionvarainministeriötä

Lauantai 17.2.2007 klo 14:30 - Matti Hölsä

Valtionvarainministeriö pisti kapuloita rattaisiin kisassa valtiontalouden jakovaran määrästä. Viesti oli, ettei jakovaraa tulevina vuosina ole.

Muistellaanpa aikaisempia ennusteita. Niiden mukaan nyt pitäisi olla meneillään hitaan kasvun aika. No, hidastahan se 5-6 prosenti kasvu tietysti on kun vertaa vaikka Kiinan kaksinumeroisiin lukuihin.

Lähes kaikilla aikaisemmilla talousennusteilla on ollut yksi yhteinen tekijä: ne ovat harvoin osuneet läheskään kohdalleen.

Talous on loppujen lopuksi mystiikkaa ja arpapelia, jota nyt ei vaan voi hallita laskelmilla. Talous riippuu ihmisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Tulevaisuuteen voidaan myös vaikuttaa yksityisten ihmisten, yritysten ja julkisen vallan toimilla.

Parhaat taloustieteilijät ovat aina tienneet ja nöyrästi myöntäneet tämän.

Eli nykyhetken toimepiteitä ja valintoja ei pidä tehdä pelkästään pitkän tähtäimen ennusteiden pohjalta. Pitää myös päättää mitä halutaan.

Mitenkä kävikään alkoholin hinnalaskun ja kulutuksen kanssa? Kun hinta laski, me suomalaiset emme vain siirtyneet tuontijuomista kotoisiin lasitavaroihin vaan ostimme niitä entisten lisäksi, kun hinta laski. Kulutus kasvoi ja ongelmat lisääntyivät. Näinkö ennustettiin, hallitus?

Nyt viimeisimmät tilastot taas kertoivat uudesta ihmeestä: kulutus on ollut laskussa. Selitykseni on, että kohtuukäyttäjät eli suuri enemmistö on sisäistänyt hyvin esillä olleet viestit, että kohtuukäyttökään ei ole terveellistä. Pieni askel yksittäiselle käyttäjälle on suuri askel tilastoissa.

Mutta vaaleihin. Näissä vaaleissa on ensijaisesti kyse arvovalinnoista ja polittiisesta tahdosta, ei pääosaan nousseesta 4 miljardin jakovaran käytöstä.

Onko äänestäjillä tahtoa oikeasti saada ikäihmisten hoitotakuu kuntoon? Halutaanko, että nykyiset ja tulevat eläkelaiset tulevat kohtuullisesti toimeen omillaan vai pakotetaanko heidät sosiaaliavun asiakkaiksi? Mitä asioita pidetään tärkeinä?

Mieti sitä!