Jos vanhat olisivat lapsia

Tiistai 8.1.2008 - Matti Hölsä

Lasten terveydestä pidetään meillä esimerkillistä huolta. Tämä huolenpito alkaa jo odotusaikana ja jatkuu sitten neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon kautta kohti aikuisuutta .

Vanhusten terveydenhoito taas on enemmän tai vähemmän arpapeliä. Joissain kunnissa se hoidetaan hyvin, joissain valitettavan huonosti. Jos lastenlääkäreitä olisi yhtä vähän sekä suhteellisesti että lukumääräisesti kuin meillä nyt on geriatriaan erikoistuneita lääkäreitä, olisivat lasten vanhemmat nousseet aikoja sitten barrikaadeille. Ja väestö sen kun ikääntyy!

Päivähoitopaikka on lapsille varma, toisin kuin vielä -80-luvulla, ja jos puutteita ilmenee, vanhemmat osaavat vaatia lastensa puolesta. Jos vanhuksille olisi suhteessa yhtä paljon hoivapaikkoja, ei kenenkään tarvisisi maata terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodeosastoilla odottamassa hoivapaikan vapautumista.

Tosiasiassa ainoa kyyti, jolla pääsee hoivakotiin on nykyään ambulanssi - ja tie vie kuukausien sairaalassa olon kautta!

Entä sitten vaipanvaihto? Kuka äiti ja isä hyväksyisi, että heidän pienokaisille ei vaihdettaisi vaippoja kun vahinko on tapahtunut? Tällaisesta palvelusta olisivat monet laitoksissa makaavat avuttomat vanhukset todella kiitollisia!

Näitä esimerkkejä voisi keksiä lisää, mutta viesti tuli varmasti selväksi: meidän on taisteltava vahusten hyvän, asiallisen, arvostavan ja inhimillisen kohtelun puolesta.

Myös vanhuksilla on oikeusturva. Kuka sitä valvoo?