Seniorin sihdillä - blogi

Mukana mediassa: 

Helsingin Uutiset 20.1.2010

Helsinki säästää vanhusten kukkarosta

 

 Helsingin Uuutiset 15.7.2009:

Kuka pitää vanhusten puolta?

 
Toimittaja Mia Lindström kirjoitti HU:ssa 8.7.09 osuvasti ja ymmärryksellä vanhustenhoidon haasteista.
 
Ikääntymisen tuomat elämänmuutokset ovat kaikilla väistämättä melkoisia, ja hyvä vanhuus on jokaisen tavoite. Jossain vaiheessa kuitenki nmoni tulee riippuvaiseksi muiden hoivasta, ja tällöin punnitaan yhteiset arvomme.
 
Kuten toimittaja totesi, tehokkuusvaatimukset ja inhimilliset tarpeet menevät ristiin. Valitettavan usein vanhustenhoidosta käytännössä vastaavat suostuvat ylhäältä annettuihin säästö- ja tehostamistavoitteisiin. pienempiä hoivakoteja suljetaan ja täysiin yksiköihin sullotaan lisää vanhuksia.
 
Kun tätä vanhushoidon problematiikkaa on tullut seurattua, on ilmeistä, että vastuun kantavat kuntien päättäjät. Sinne pitää saada henkilöitä, jotka oikeasti välittävät ja ymmärtävät vanhustenhoitoa.
 
Suomi on vauraampi kuin koskaan, eli rahaa on aivan riittävästi hoitaa vanhukset hyvin.
 
Matti Hölsä
pj.
Senioripuolue Helsingin paikallisosasto r.y.

Helsingin Uuutiset 5.10.2008:

Helsinkiläisetkin tarvitsevat seniorivaltuutettua
Helsingissä on 120.000 eläkeläistä, joilta puuttuu heidän asioitaan ajava edusmies.
Joillakin paikkakunnilla on erilaisia vanhusneuvojia, seniorasiamiehiä jne. Nämä tekevät arvokasta käytännön työtä, ja varmasti osaltaan auttavat kiitettävästi, resurssiensa puitteissa.
Helsingissäkin on paljon eläkeläisiä ja ikääntyneitä, jotka jäävät ilman heille lain mukaan kuuluvia palveluja. Kyse on monesti oikeusturvasta, tai pikemmin sen toteutumattomuudesta.
Jos lain määräämiä palveluja ei saa, on seniorin vaikea lähteä niitä peräämään. Parhaimmillan tämä merkitsisi kanteen nostamista ja lakitupaan menoa. Käytännössä kunnat saavat huseerata miten haluavat, sillä sanktioita ei juuri ole.
Tiedostimme tämän ongelman Senioripuolueen Helsingin paikallisosastossa ja laadimme ehdotuksen valtakunnallisen seniorivaltuutetun viran perustamisesta. Luovutimme ehdotuksen oikeusministeri Braxille tammikuussa. Jälkeenpäin olemme tiedustelleen ehdotuksen etenemisestä mutta emme ole saaneet vastausta.
Perustelimme virkaa keinona varmistaa oikeusturvan toteutuminen myös seniorien kohdalla koskien laissa määrättyjä oikeuksia ja palveluja. Vastaavia virkoja ovat tällä hetkellä ainakin lapsiasiainvaltuutettu, vähemmistövaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu ja tietosuojavaltuutettu.
Olemme sitä mieltä, että Helsingin 120.000 ja koko maan 1,4 miljoonaa eläkeläistä ovat oikeutettuja omaan edunvalvojaan.
Matti Hölsä
Valtuustoehdokas n:o 31

 Helsingin Uutiset 18.6.2008

Vallilanlaakso suojeltava autoliikenteeltä!
 Pasilasta Sompasaareen johtava teollissuusraide tulee Vuosaaren sataman myötä tarpeettomaksi. Tilalle suunnitellaan joukkoliikennekatua Mäkelänrinteen uintikeskuksesta Toukola Hermanniin Hämeentielle.
Nykyisen radan tapaan katu kulkisi Vallian siirtolapuutarha-alueen pohjoispuolitse aivan alueen reunaa pitkin.
Kyseinen Vallilanlaakson alue on ympäröivien asuinalueiden harvoja ulkoilukeitaita. Vähäliikenteinen junarata ei paljon ole haitannut puistomaisesta ympäritöstä nauttivia lapsia ja aikuisia. Junaradan poistumisen myötä alueesta toivottiin entistä rauhallisempaa keidasta Pasilan, Vallilan ja Toukolan asukkaille.
Suunniteltu joukkoliikennekatu toisi alueelle runsaasti autoliikennettä ja tämä myötä melua ja saasteita. Myöhemmin kaavoittajalla olisi suuri houkutus liittää katu Pasilaan ja avata myös sinne uusi väylä läpikulkuliikenteelle. Tällainen suunnitelma on joskus ollut olemassa mutta on aikanaan hylätty.
Vallilanlaakson katusuunnitelmasta tulisi luopua ja vapauttaa alue mahdollisismmna rauhallisena keitaana ulkoilukäyttöön. Näin säilytettäisiin myös siirtolapuutarhojen rauhallisuus.
Tämän ulkoilualueen säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää myös siksi, että sekä Konepajan että Keski-Pasilan kehittäminen on jo meneillään. Molemmat tulevat lisäämään alueen väkilukua ja lähellä sijaitsevien ulkoilualueiden tarvetta. Vallailanlaakso on suhteellisen lähellää ja liittyy suosittiin Arabianrannan ulkoilualueeseen. Molempien säilyttäminen ja kehittäminen kasvavan metropolin henkireikinä on meidän velvollisuutemme.
Matti Hölsä
Pasila

 

HS Keskustelut 7.6.2008

Mihin katosivat eläkeläiset ja ikääntyneet?  Lue lisää...

HS Mielipide-osasto 7.6.2008

 

Äänestyslakko ei auta eläkeläisiä
 
Eläkeläisten asioista käydään vilkasta keskustelua monilla forumeilla. Tärkeiksi aiheiksi ovat nousseet taitettu  indeksi, verotus sekä ikääntyvien palvelut.
Viime eduskuntavaaleissa asiat nousivat erityisen selvästi esiin lähes kaikkien puolueiden asialistoilla. Mutta mitä tapahtui vaalien jälkeen? Indeksi on entinen eikä muutosta ole luvassa. Verotusta rukattiin, mutta vieläkin se on raskaampaa kuin palkkaverotus. Palvelujen parantaminen etenee missä etenee, selvää tahtotilan muutosta on vaikea havaita.
Tästä kaikesta on seurauksena eläkeläisten turhautuminen.  Todistuksena on tälläkin palstalla  esiin tuotu ajatus eläkeläisten äänestyslakosta.
Ajatus on ymmärrettävä ja osoittaa turhautumisen olevan ankaraa. Eritoten kun muistaa, että nykyiset eläkeläiset ovat kasvaneet kuuliaiseksi ja tottuneet luottamaan esivaltaan.
Mitä sitten 1,3 miljoonan eläkelaisen massiivinen äänetyslakko vaikuttaisi? Tuskin mitään, sillä näin ei saataisi eduskuntaan tai kunnallisvaltuustoihin yhtään omaa edustajaa! Ja haluttiinpa tai ei, vain edustajiksi valitut ovat päättämässä yhteisistä asioistamme.
Jos me eläkeläiset todella haluamme parantaa omia asioitamme, on meidän koottava voimamme eli äänemme ikiomien ehdokkaiden taakse. Kun saamme omia edustajia läpi, voimme olla varmoja, että näitä ei jyrätä hiljaisiksi minkaan suuren puolueen ohjelman takia!
Matti Hölsä
Helsinki

 

HS Keskustelut 6.2.2008

Korkea äänikynnys kaventaa demokratiaa. Lue tästä

HS Keskustelut 5.2.2008

Iso asia tk-eläkeläiselle, pieni muille. Lue tästä

HS Keskustelut 5.2.2008

 Missä seniorit käyvät kaupassa? Lue tästä

HS Keskustelut 24.1.2008

Hyvään hoitoon tarpeeksi rahaa! Lue tästä!

Aamulehti 12.1.2008: 

Seniorivaltuutetusta kommentti

 

YLE Radio Suomi Ajantasa 10.1.2008 klo 14.25:

Haastattelu Seniorivaltuutettu-ehdotuksesta

oikeusministeri Tuija Braxille tästä (viimeiset 5 min koko leikkeestä) 

 

HS 5.1.2007 Mielipide-osasto: 

Paremmilla eläkkeillä taataan vanhuspalvelut
Kuntien tuottamat palvelut - myös eläkeläisten tarvitsemat palvelut - kustannetaan kuntien omilla verotuloilla.
Suuntaus on jo hyvän aikaa ollut, että sosiaalialainsäädäntö määrää mitä palveluja pitää olla saatavilla kuntalaisille. Kunnat vastaavat monien palvelujen tuottamisesta miten parhaaksi näkevät.
Valtion tuki on kuitenkin ollut pienenemään päin, ja kunnat ovat joutumassa mahdottomaan taloudelliseen tilanteeseen. Monessa kunnassa ainoa mahdollisuus on korottaa veroäyriä. Tämän ovat useat kunnat joutuneet jo tekemään.
Eläkeläiset ovat merkittävä veronmaksajaryhmä. Heidän veronmaksukykyään on kuitenkin leikattu taitetun indeksin avulla jo vuodesta 1996 lähtien. Kun satojen tuhansien eläkeläisten eläkkeet ovat jääneet yleisestä ansiokehityksestä jälkeen jopa 20 %, ovat myös heidän maksamansa verot jääneet jälkeen.
Samanaikaisesti on eläkevarallisuutta kerääntynyt rahastoihin jo 124 miljardia euroa. Näiden vuosituotto on varovastikin arvioiden 4-6 miljardia, ja rahastot jatkavat kasvuaan.
Tämä varallisuus on pois eläkeläisten tulonmuodostuksesta ja heidän verotettavista tuloistaan. Kunnissa näitä verotuloja  kaivattaisiin kipeästi.
Työeläkejärjestelmämme rahoitus perustuu sekä palkasta perittäviin eläkemaksuihin että kerättäviin rahastoihin. Rahastoja tarvitaan turvaamaan eläkkeet. Mutta onko oikein, että rahaston paisuvat nykyistä vauhtia samalla, kun taitettu indeksi jäädyttää eläkkeiden ostovoiman?
Kun paremmista eläkkeistä maksettavilla suuremmilla veroilla voitaisiin turvata horjuvia lakisääteisiä vanhuspalveluja?
Matti Hölsä
Helsinki

 HS Keskustelut 4.1.2008

Pysyvätkö palvelut, jos veroja alennetaan?

HS Keskustelut 15.12.2007

Eläkerahastojen tuotto irrallaan eläkkeistä?

HS 27.11.2007 Mielipide-osasto:

 

Nyt on syytä miettiä, missä asumme vanhana

Meillä tuoreilla senioreilla asuminen tuntuu itsestään selvältä niin kauan kuin arki sujuu vielä entiseen malliin.

Mutta entä vanhana, kun liikkuminen on vaivalloista, kun tarvitset muiden apua ja palveluja. Missä ja miten asua silloin?

No, onhan olemassa palvelutaloja, vanhainkoteja, ja eikös se kaupunki huolehdi palveluista? Tai sitten yksityiset palvelutalot, niihin aina pääsee.

Meille varhaissenioreille tulee tässä kohtaa kylmä suihku: omassa asunnossa olet useimmiten omin nokkinesi ja läheistesi tuen varassa. Tämä tuki joko toimii tai ei. Mitä on lehdissä kerrottu ainakin Helsingin kotihoidon tuesta (ja mitä olen itse nähnyt), sen varaan en toivo joutuvani.

 Kuulin äskettäin radiosta, että kunnalliseen palvelutaloon pääsee vain lääkärin lähetteellä (?!), eli kun on niin huonokuntoinen ettei muuten pärjää.

Yksityinen palvelutalo on ikäihmisen paratiisi. Asunnot ovat hyviä, palvelu pelaa - tosin kaikki maksaa. Tällainen asuminen maksaa itse asiassa niin paljon, että keskimääräisellä eläkeläisellä ei ole siihen varaa.

Itsellä on siintänyt vaihtoehtona maalaiskirkonkylä, jossa äitini asuu: kaupat, kirkko, terveyskeskus, linja-autot ovat alle kilometrin säteellä. Kaikki nämä palvelut näyttävät pelaavan. Kuntakin hoitaa osuutensa kiitettävästi. Valitettavasti taitaa olla, ettemme kaikki mahdu tällaisiin kirkonkyliin.

Entä yhteistoiminta muiden kanssa? Muutetaan vierekkäisiin asuntoihin, verkostoidutaan ja tukeudutaan toisiimme. Entä yhteisöasuminen? Aina olisi joukossa parempikuntoisia ja aikaansaavia, jotka voisivat tukea muita. Palkattaisiin yhdessä siivooja, kokki ja autonkuljettaja?

Nyt pitäisi yhteiskunnan varautua tulevaan ja järjestää lisää myös kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joissa tämä seniorien yhteisöllisyys voisi toteutua ja oikeasti toimia.

Asiasta on puhuttu viime aikoina julkisuudessa, mutta keskustelusta on pitkä matka toteutukseen. Tässäkin olisi syytä toimia ajoissa, ettei asia muodostu liian suureksi ongelmaksi.

Nyt on myös aika miettiä vaihtoehtoja. Vielä on aikaa tehdä jotain.

 

Matti Hölsä

Seniori

Senior Working Systems -seminaari

 

 

 HS Keskustelut

Kuka ajaisi sinun asiaasi, seniori?
Matti Hölsä, Senioripuolueen jäsen  | 
 
 15.11.2007 20:26
Liityn Ilaskiven jykevän kannanoton vilpittömiin ihailjoihin. Täyttä asiaa.

Tekisi mieleni kuitenkin laajentaa hänen esiin tuomaansa problematiikkaa senioriäänestäjien käyttäytymisestä demokraattisessa päätöksentekoprosessissa.

Viime eduskuntavaalien alla keskustelin toistuvasti järkeväntuntuisten ihmisten kanssa. Ehdotin heille senioriväestön asioihin sitoutunutta vaihtoehtoa (jonka ehdokkaana itsekin olin).

Lähes poikkeuksetta ihmiset keroivat aikovansa äänestää entisiä suuria puolueita. Kun kysyin, että miten hyvin he uskoivat niiden hoitavan juuri hänen asioitaan (eläkkeitä, palveluja, hoivaa), eivät he oikein pystyneet vastaamaan.

Lopputulos on meille kaikille tiedossa: suurin osa senioreista kannatti puloeita, jotka lupasivat todellisuudessa ajaa muiden kuin seniorien asioita. Ja tähän on taas tultu. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ollaan juuri Ilaskiven hyvin kuvaamassa tilanteessa; asioita hoidetaan toisin kuin kansalaisten etu vaatisi.

 

 

 

Kirkko ja kaupunki 28.3.2007:

 

Oikeutettua jyrinää naispappeudesta

Seppo Simolan pääkirjoitus Hyvinkään naispappien syrjinnästä herätti seurakuntalaisten kielenkannat.

Keskustelussa näyttää taas lapsi menevän pesuveden mukana. Kiteytän täissä miten olen asian ulkopuolisena nähnyt.

Seurakuntapapit ovat virka- eli työsuhteessa. Työnantaja eli seurakunta ohjaa, valvoo ja antaa tarvittaessa määräyksiä mitä ja miten tehtävässä toimitaan. Kieltätymyminen viranhoitoon kuuluvista tehtävistä on itrtisanomisperuste.

Suomen Luterilainen Evankelioimisyhdistys (Sley) on ottanut torjuvan asenteen naisen toimimiseen papinvirassa.

Muistettakoon, että naispappeus on aikaa sitten hyväksytty (miksi se muuten tarvitsi hyväksyntää?) ja kirjattu kirkon toimintasääntöihin. Sleyn jäsenet ovat kuitenkin toistuvasti kieltäytyneet yhteistyöstä naispuolisten pastorien kanssa. On vedottu Raamattuun, on vedottu omaantuntoon.

Pääkirjoituksessaan Seppo Simola rajaa selkeästi, että ellei Sley liity ruotuun, on yhteistyö sen kanssa lopetettava. Lisäisin, että myös työnantajan valtaa voi käyttää.

"On irvokasta, että esimerkiksi Helsingin kirkollisveronmaksajat tukevat Sleytä vuosittain lähes 200 000 eurolla," kirjoittaa Simola.

Hän luetteleekin sitten mihin rahat tulee suunnata Sleyn sijaan: kirkon ulkomaanapuun ja muille lähetysjärjestöille. Olen samaa mieltä.

Tämä vahva kannanotto tasa-arvon puolesta pelasti ainakin tällaisen maallikkoseurakuntalaisen päivän.

Tällaista oikeutettua jyrinää tarvitaan.

Se mitä Sley tekee nuorison hyväksi järjestämällä festivaaleja jne. on ihan toinen juttu. Helpoin ratkaisu on, että Sleyn jäsenet siirtyvät ruotuun ja toimittavat annetut tehtävät myös naispuolisten pappien kanssa ja rinnalla. Omantunnon kysymyksiä voidaan miettiä omalla ajalla.

Matti Hölsä

Seurakuntalainen

 

 
 

Helsingin Uutiset 28.2.2007:

 
 

Tule toimittaja meidän messiin!

 
 
Toimittaja Sirpa Revolle (kolumni HU 23.2)  tulee nyt hyviä uutisia. Nyt on sinulle tarjolla tosi hyvää seuraa, oikein senioriseuraa! Eduskuntaan tarvitaan juuri sinunlaistasi ainesta, mediaseksikästä.
 
 
Lähestymistapasi eduskuntatielle on juuri sitä, mitä me rähjääntyneet ja parkkiintuneet seniorit kaipaamme tueksemme. Salarakkaistakin on pula. Tule meidän messiin, kirjaa voimme sitten kirjoitella vaikka yhdessä - eduskunnassa.
 
Ajatuksissasi on totta toinen puoli. Miten voi tuntematon, rahaton mutta kunnollinen ehdokas saada äänensä esiin? Varsinkin kun on eduskunnan ulkopuolisen, vähävaraisen mutta oikeaa asiaa ajavan puolueen ehdokas.
 
Onko skandaali tai muu mediamylläkkä ainoa keino tässä huomiotaloudessa?
 
Matti Hölsä
Senioripuolueen ehdokas, Helsinki

Helsingin Sanomat 24.2.2007:

Rohkaistaan senioreita takaisin töihin!  

Viime aikoina on joissain medioissa viritelty keskustelua firaabelitöistä eli sivuhommista. Olen aprikoinut asiaa. Puhutaan kovasti työvoimapulasta ja vaikeudesta saada työntekijöitä. Mitä asialle voitaisiin tehdä? Mistä löytää tekijöitä?

Ratkaisuksi ehdotetaan maahanmuuton lisäystä, työttömien aktivointia, Viroa, Venäjää ja vaikka mitä.

Kokonaisuutena lienee kuitenkin niin, että lähes koko työikäinen työvoima on jo käytössä, ja kaikki mainitut toimet ovat pientä viilailua todelliseen tulevaan työvoimatarpeeseen nähden.

Suuret ikäluokat ovat näes tulossa eläkeikään ja jäämässä siis pois perinteisiltä työmarkkinoilta.

Tarjoan nyt sinänsä ilmiselvää ratkaisua. Etsitään, rohkaistaan ja kannustetaan seniori-ikäisiä töihin. Tällä en tarkoita suinkaan eläkeiän yksioikoista nostamista. Monelle näet on tarpeeksi haastavaa selviytyä ja jaksaa nykyiseenkin eläkeikään asti.

Tarkoitan sitä, että nykyään monet ovat eläkkeelle siirtyessään varsin hyväkuntoisia ja hankittu ammattitaito, kokemus ja valmius oppia jopa uutta ovat tallella .

Mutta kun eläkeikä täyttyy, lyödään hanskat kerralla naulaan ja lopetetaan työnteko tykkänään. Pahimmoilleen sitten valitetaan, että ei ole mitään tekemistä!

Tätä seniorityöskentelyä kannatta miettiä sekä vielä tiukasti työssä olevien että myös senioriväen kannalta. Verotusta kauhistellaan, epäillään, tokko kukaan haluaa teettää firaabelia jne. Eniten esteitä tuntuu kuitenkin eniten olevan valitsevissa ajatusmalleissa.

Kun tuskin kukaan muista senioreista tekee oikeita töitä, ei asia tule edes mieleen. Vaikka voitaisiin olla hyödyksi, aika kuluisi ja pienen eläkkeen jatkoksi tulisi rahaa ja jopa eläkettä karttuisi lisää..

Kaiken kaikkiaan tätä ajatusta kannattaisi kehitellä. Olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskuntamme ikääntymisen ratkaisemiseksi pitää myös turvautua seniorien vapaaseen kapasiteettiin. Näin talous vahvistuu ja hyvinvointia riittää kaikille.

Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että pelkkä vapaaehtoistyö - yhtä kuin ilmainen työ - tai kolmannen sektorin tekemä työ ei ole hyvä ratkaisu. Ilmainen koetaan aina arvottomaksi sekä tekijän että teettäjän taholta.

Seniorien tekemä työ pitää hinnoitella oikein ja siitä pitää maksaa verot yms. maksut. Silloin se lisää kansantuotetta eikä synny harmaita tai pimeitä työmarkkinoita.

Sivuhomman ei tarvitse olla sitä mitä kukin on tehnyt leipätyökseen. Miksei seniorin sivuhomma voisi olla jotain aivan muuta. Ensiksi tulee mieleen vaikkapa taloyhtiöiden isännöinti, joka vaatii ensisijaisesti tavallista selvää järkeä ja mielellään elämänkokemusta.

Matti Hölsä

Seniori

Helsinki

 Kirkko ja Kaupunki 7.2.2007:

Kirkon missio on henkisen ja hengellisen turvan tarjoaminen

 
Tavallinen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen  tuntee nykyään kirkon ja seurakunnan toiminnan kolmesta tilaisuudesta: ristiäiset, häät ja hautajaiset. Kaikki nämä perinteiset toimitukset sujuvat kokemukseni mukaan perinteisellä, koetellulla rutiinilla. Hyvä näin, sillä juuri tätä vakautta ja eräänlaista turvaa me kaikki odotammekin kirkoltamme.
 
Mutta kansankirkkoomme liittyvä keskustelu hämmentää tavallista seurakuntalaista. Ensiksikin, on vaikeaa mieltää mitkä ovat nykyään kirkon arvot? Entä visio ja missio? Nythän on niin, että nykyään lähes jokainen yhteisö - yhdistykset, järjestöt, julkiset organisaation ja yritykset - tekevät kovasti työtä selventääkseen nämä perusasiat itselleen ja sidosryhmilleen.
 
 
 
 
Kirkko ja seurakunnat ovat 2000-vuotisen historiansa aikana muuttuneet moneen kertaan. Hyvä näin, sillä aika ja ihmisten ajatukset kehittyvät. Hienoa on myös se, että kirkko on selviytynyt kaikista matkan varrella kohdanneista muutoksista. Voisi kai sanoa, että kirkon tarjoamalle hengelliselle ja henkiselle palvelulle on ollut kysyntää läpi vuosisatojen.
 
 
Entä mikä on oikeasti kirkon missio eli tehtävä? Maallikon silmin alussa mainitut toimitukset tarjoavat nykyisessä mobiilissa ja globaalissa ympäristössä juuri sitä henkistä - ja hengellistä vakautta - jota ihminen tarvitsee ja etsii.
 
 
 
 
Talous on nykyään kaiken perusta, myös kirkolle. Siksi se kerää myös veroja. Pitäisikö niiden vastineeksi saada myös joitain aineellisia palveluja? Lasten ja nuorten, vanhusten ja sairaiden palveluja?
 
 
Jos ja kun tälle tielle lähdetään, ollaan helposti samalla sektorilla kuin muu sosiaalihuolto. Tällöin on vaikea sanoa mikä painopiste kirkon toiminnalla tällä alueella pitäisi olla, ja mihin resurssit riittävät. Tuntuu siltä että pääpaino nykyisen suhteellisen korkean hyvinvoinnin aikana olisi kuitenkin henkisen ja hengellisen turvan tarjoaminen.
 
 
 
 
Matti Hölsä
 
 
 
Seniori
Paavalin seurakunnan jäsen

Helsingin Sanomat 24.1.2007:

Miksi nuoret saavat erikoiskohtelua?

Äskettäin uutisoitiin näyttävästi, että oikeusministeriö houkuttelee nuoria vaaliuurnille miljoonan euron kampanjalla.

Oikeusministeri Leena Luhtasen johdolla televisiossa ja tämänkin lehden sivuilla esiteltiin kampanjaan liittyviä julisteita, mainoksia, tuopinalusia, konserttikiertuetta ja keskustelutilaisuuksia. Nuorten kanssa samaan nippuun oli laitettu alueellisia kohteita, joissa äänestysaktiivisuus on jäänyt alle 65 prosenttia.

Onko tämä nuorison erityiskohtelu negatiivista ikäsyrjintää? Eli tietyn ryhmän suosimista iän perusteella.

 

Toinen juttu on, että kannatan lämpimästi kaikkien kansalaisten aktiivista osallistumista yhteiskuntaan myös äänestämällä.

 

Kysymys oikeusministeriölle: olisiko meillä oikeatakin ikäsyrjintää? Esimerkiksi eläkkeiden taitettu indeksi syrjii nyt jo yli 60-vuotiaitakin eläkeläisiä, samoin verotus, joka on ankarampaa kuin vastaavaan palkan verotus.

Taitettu indeksi otettiin aikanaan käyttöön tilapäiseksi ja saamieni tietojen mukaan ilman eduskuntakäsittelyä. Onko menettely ollut laillinen? Onko verotuksen eriarvoisuus lain hengen ja kirjaimen mukaista?

Matti Hölsä

Seniori

Helsinki

5.1.2007

 Jopas jotakin, Kari Puro!

 

Nykyisen eläkejärjestelmämme ehkä tärkein vaikuttaja, Eläketurvakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Kari Puro on puhunut viisaita sanoja eläkejärjestelmästämme. Taloussanomissa julkaistussa haastattelussa hän toteaa, että

"tulevilla eläkkeillä tulee toimeen. Hän ei pidä eläketasoa ruhtinaallisena, mutta sanoo tutkimuksiin vedoten, että vanhuusväestön köyhyysriski on meillä maailman pienimpiä".

Kunpa näin olisikin. Haastattelussa ei mainittu ollenkaan sellaisia asioita kuin miten suuri osa on joutuu tulemaan toimeen alle 1000 eurolla kuukaudessa, ja miten alussa kohtuullistenkin eläkkeiden ostovoimalle käy taitetun indeksin kourissa.

Voi voi, toivotaan että meitä ymmärrettäisiin paremmin. Suuret ikälkuokat ovat vasta heräämässä siihen ankeaan eläkesyöveriin, johon nykymeno on meitä viemässä.

Käydään toimeen ja muutetaan asoita!

Matti Hölsä

 

Helsingin Sanomat 2.1.2007:

Eivätkö kunnanjohtajat lainkaan kuuntele kuntalaisia?

Hätkähdyttävää vaan ei yllättävää luettavaa tarjosi 28.12.2006 Helsigin Sanomien  juttu Kunnallisalan kehittämäsäätiön tutkimuksesta.

Tulokset tukevat sitä kansalaiskeskusteluissa esiin tullutta tosiasiaa, että vanhusten huollossa ja terveyskeskuspalveluissa on kunnissa eniten parannettavaa. Koulut ja lasten päivähoito ovat taas varsin hyvällä tolalla.

Eron voi tulkita johtuvan siitä, että kouluja säädellään lailla ja päivähoitoon on subjektiivinen oikeus, ja näistä molemmista luistamisesta kunnille tulee sanktioita. Vanhustenhuollossa ja terveyskeskuspalveluissa subjektiivista oikeutta ei ole, ja sanktiot puuttuvat tai ovat nimellisiä.

Varsinainen hätkäyttäjä oli kuitenkin se, miten perusteellisesti kuntalaisten ja kunnanjohtajien käsitykset eroavat toisistaan. Kunnanjohtajista 91 prosenttia piti vanhustenhuoltoa riittävänä, mutta kuntalaisista vain 40 prosenttia oli samaa mieltä. Kuntalaisista 52 prosenttia piti vanhustenhuoltoa riittämättömänä. Nämä ovat maan keskiarvoja. Jutussa mainitaan, että pääkaupunkiseudulla luvut olivat "liki piinallisia"; prosenttilukuja ei ehkä häveliäisyyssyistä edes kerrottu.

Aikaisemmin tehdyissä mielipidekyselyissä ovat kansalaiset hyvin selväsanaisesti kannattaneet sosiaalisten palvelujen parantamista ja olleet valmiita mieluummin maksamaan lisää veroja kuin karsimaan palveluista. Kummastuttaa mihin tämä tieto on hukkunut kuntien ylimmässä johdossa. Ollaanko siellä ihan pihalla?

Myös kummastuttaa päättäjien puhe rahan riittävyydestä palvelujen yhteydessä. Elämmehän maamme historian vaurainta aikaa, talous on erinomaisessa kunnossa. Veroja lasketaan ja - arvasitte oikein - sosiaalipalveluja karsitaan!

Matti Hölsä

eläkelainen

Helsinki

 

12.12.2006:

Miksi Vierivät kivet lopetetaan, YLE?

Pikkutieto TV2:n Vierivät kivet -ohjelman loppumisesta pisti ajattelemaan. Tällä ainoalla senioreille suunnatulla ohjelmalla on ollut  450 000 katsojaa eli se on tavoittanut 40 % vähän yli miljoonasta maamme eläkeläisestä. Mikä kanava ja ohjelma pistää paremmaksi kohderyhmässään?

Suhteellisen tuoreena eläkeläisenä aloin muistella varsinkin YLE:n ohjelmatarjontaa seniorin silmin. Heti kohta ei mieleen tullut juurikaan tätä ikäkautta oikeasti kiinnostavia ohjelmia. Varsinkin kun yritin asettua 90-vuotiaan henkisesti vireän äitini asemaan.

Hänelle esimerkiksi Kotikatu on nuortenohjelma ja Emmerdale satua. EVVK eli ei voisi vähemmän kiinnostaa!

Me yli 60-vuotiaat - eläkeläiset, seniorit tai kolmannen iän kansalaiset - olemme joutumassa yhä enemmän syrjäytyneeseen asemaan.

Taitetun indeksin takia alussa kohtuullisenkin eläkkeen ostovoima hiipuu vuosien myötä, ja ehkä tästä syystä liike-elämä ei ole kiinnostunut meistä. Kunnat ja valtio yrittelevät sinnitellä tarvitsemiemme palvelujen kanssa, mutta rahan puute karsii kaikesta.

Minkä rahan?! Elämme historiamme vaurainta aikaa, joten missä ne rahat ovat?? -

Tämä kysymyksen voi hyvällä syyllä heittää myös YLE:lle, jonka uskollisimpia luvanmaksajia yli 60-vuotiaat varmasti ovat! Mikä on syynä Vierivien kivien lopettamiseen?  

Seniorien määrä kasvaa lähivuosikymmeninä, ja YLE:n pitäisi pikemminkin lisätä tälle ryhmälle suunnattua tarjontaa eikä vähentää. Tai sitten kaupalliset toimijat tulevat ja vievät koko potin.

Matti Hölsä

 

9.12.06

 

Eläkeläisille oma puolue korjaamaan eläkeindeksi!

Eläkkeiden ostovoiman hiipuminen ajan kuluessa on vaiettu asia maassamme. 1990-luvun puolivälissä lamatunnelmissa, ilman sen suurempia yhteiskunnallisia keskusteluja, muutettiin eläkkeiden indeksisidonnaisuus ns. taitetuksi indeksiksi. Silloin eläkkeet sidottiin 80 prosenttisesti elinkustannusindeksiin ja 20 prosenttisesti palkkaindeksiin.

Vaikutus on ollut tuhoisa eläkeläisten ostovoimalle; esimerkiksi v. 2005 nostettiin eläkkeitä 0,9 prosenttia ja palkkoja keskimäärin 3,5 prosenttia. On helppo kuvitella, mitä tämä merkitsee jo muutamassa vuodessa eläkkeiden arvoon. - Suhteellisen tuoreena eläkeläisenä muistan kuulleni taitetusta indeksistä jo vuosia sitten. Silloin työelämän kiireiden keskellä asia vaikutti kaukaiselta eikä juuri "kolahtanut".

Yhdyn täysin Reijo Karan Helsingin Sanomien mielipidesivulla esiintuomiin mielipiteisiin: eläkeläisten verotuksen korjaaminen - josta sentään jopa suuret puolueet puhuvat - on kuitenkin pientä kosmetiikkaa maamme 1,5 miljoonaneläkkeensaajan talouden turvaamiseksi. Tärkeämpää on korottaa pienimpiä eläkkeitä yli EU:n köyhyysrajan ja kääntää eläkeindeksi alkajaisiksi vaikkapa 20 prosenttisesti elinkustannuksiin ja 80 prosenttisesti palkkaindeksiin sidotuksi.

Meitä on jo kauan peloteltu eläkepommilla ja sillä, että eläkkeisiin eivät rahat riitä. Kuitenkin Suomessa on eläkepommi asiantuntijoiden mukaan purettu jo aikapäiviä sitten tekemällä kauaskantoisia eläkeratkaisuja, toisin kuin tietääkseni kaikissa muissa läntisen Euroopan maissa. Toisaalta eläkesäätiöiden varat kasvavat koko ajan  ja ovat pitkälti yli 100 miljardia euroa. Nämä rahat on kerätty tietysti nimenomaan eläkkeiden maksamiseen, mutta tuntuvat kiinnostavan monia toimijoita talouselämässä.

Eläkeläisten taloudellinen itsenäisyys on lähivuosikymmeninä avainkysymyksiä, kun mietitään miten yhteiskunta pystyy toimimaan pohjoismaisen mallin mukaan. Mielestäni meidän tulee kaikin voimin välttää eläkeläisköyhälistön syntymistä, jotta yhteiskunnallinen vakaus säilyy.  Eläkeläisillä pitää myös olla taloudelliset mahdollisuudet käyttää myöhemmällä iällä tarvittavia erityispalveluja.

Eläkeläisten, kolmannen iän tai seniorikansalaisten asiat tuppaavat jäämään nykyisten puolueiden käsittelyssä vähälle huomiolle. On tietysti hyvä, että huolehditaan taloudesta, työikäisistä ja nuorista.

Nyt on kuitenkin Reijo Karalle ja muille eläkeläisille hyviä uutisia: tänä vuonna on perustettu Suomen Senioripuolue ajamaan nykyisten ja tulevien eläkeläisten asioita. Puolue sanoo ajavansa erityisesti eläkeindeksin korjaamista ja verokohtelun muuttamista samalle viivalle palkkaverotuksen kanssa. Puolueella on muitakin  eläkeläisille tärkeitä tavoitteita. Näistä löytyy hyvin tietoa esimerkiksi puolueen nettisivuilta.

Matti Hölsä